Stratovarius - Visions (1997)
No niin, tämä arvostelu pärähtääkin käyntiin suomen kielen ehkä yleisimmällä sanalla, eikä syyttä. Stratovarius-yhtyeen kuudes albumi räjäytti meinaan Suomi-Finlandian maailmankartalle ja jätti poikkeuksellisen jäljen power metal -historiaan.
Alkuun on mainittava levyn sisältävän vain yhden alle 5 minuutin varsinaisen kipaleen. Timo Tolkin kynä on todella ollut terävänä. Kokonaiskesto huitelee yli tunnissa, eikä kertaakaan tarvitse kuuntelijan tylsistyä. Visions on yksi niistä harvoista levyistä, mitä maa päällään kantaa, missä ei ole yhtään ylimääräistä riffiä tai laulumelodiaa. Nyt nimittäin lähtee!
Levy starttaa jykevällä kompilla, missä saksalainen, teutonic heavystäkin tuttu Jörg Michael näyttää, miten niitä rumpuja paukutetaan. Edellinen Episode-albumi oli siihen mennessä Suomen kallein levy tuotantokustannuksiltaan. Väitän, ettei Visionsin äänimaailmaa hiottaessa ole liikaa säästelty. Levyä kuunnellessa korvista valuu kultaista mahlaa ja jalka polkee metrikaupalla kuoppaa lattiaan.
"Kiss of Judas" mahtuisi monen perinteisenkin heavy metal -bändin levylle; siinä on aidosti poikkeava tempo Straton tuotannosta. Erittäin vahva aloitus ja yksi allekirjoittaneen suosikkibiisejä kautta aikain.
"Kiss of Judas" kun on rallateltu, onkin aika nostaa niskavillat koholle, sillä absoluuttinen jättihitti astuu eetteriin. "Black Diamond" tiedetään jokaisessa maailman kolkassa. Tuplabasarit nakuttavat ja upeat Jens Johanssonin kosketinmelodiat tukevat Tolkin huippuvuosien kitarointia. Tämän jos olet missannut, niin äkkiä tubet sun muut tidalit kehiin ja soittimet täysille.
Jos levyltä nyt jotain miinusta hakemalla hakee, se on ehkä biisijärjestys. Sillä kolmantena kuultava "Forever Free" olisi mielestäni sopinut heti kärkeen levylle. Uskomattoman repivä riffi ja jälleen Jörgin rummut näyttävät suuntaa, ei hetken hengähdystä. Tolkki osasi 90-luvulla kirjoittaa biisejä, missä mennään eikä meinata – tässä oiva esimerkki.
Järisyttävän upean tuplabasarilaukan jälkeen herkistelläänkin sitten oikein kunnolla. "Before the Winter" päästää Timo Kotipellon heleän äänen oikeuksiinsa kaikessa kauneudessaan. Kylmät väreet hiipivät selkäpiihin, kun instrumentit toisensa jälkeen tahdittavat alati kohti kliimaksia nousevaa upeaa "balladia".
No niin vol 2.0 – nyt nimittäin lähtee "The Legions of the Twilight" tai lyhykäisyydessään "The Legions" onkin sitten jälleen kerran yksi usein livenäkin soitettava klassikko. Kerrassaan upea poljenta, joka on ympyröity häikäisevään riffiin.
Legendat kun ovat väistyneet, revitellään hieman hitaammin, mutta äärimmäisen raskaasti ja melodioita unohtamatta. "The Abyss of Your Eyes" esiintyy edukseen rytmittämään maailman historian parasta power metal -lättyä kohti lopullisia visioita. Erinomainen kertosäe löytyy myös tästä.
Sitten onkin aika näyttää, miten soitetaan skebaa. Tolkin harvojen instrumentaalisävellystöiden helmiä, "Holy Light", heittää kyllä sellaiset kiemurat monen harrastajan sormille – sopii kokeilla himassa.
Jos aiemmin kritisoin biisijärjestystä, niin nyt on aika kehujen. "Holy Lightin" jälkeen ei voisi sopia paremmin "Paradise". Nuoruudesta muistan tämän biisin olleen se neitokaisten suosikki, liekö yhä, mutta maistuu se ainakin meikäläiselle.
Paratiisista palataankin sitten "Coming Home" -kappaleen siivittämänä kohti kotia, ja jylhien vuorien yli kiivetäänkin – on sen verran upea biisi.
Levyn päättää niin ultimaattinen klassikko kuin olla ja voi, levyn nimikkobiisi "Visions". Tästä voisi moni power metal -bändi ottaa mallia, miten biisirakenne tulee kirjoittaa. Instrumentit tippukoot kehiin pikkuhiljaa, eikä laskeuduta unholaan, kun kynästä terä loppuu.
Tolkille tästä 10/10 ja koko bändille itse levystä ja sitä seuranneesta kiertueesta 10/10. Tätä elä sivuuta!