Stratovarius - Survive (2022)

Aivan aluksi on pakko todeta, että levy yllätti kuuntelijan siinä määrin, että kyseessä on ensimmäinen Stratovarius-levy sitten Episode–Visions-akselin, jossa ei ole yhtään täytebiisiä. Jokainen levylle päätynyt kappale puolustaa olemassaoloaan varsin perustellusti. Käydään ohessa levy läpi kappale kappaleelta.

Kappaleet

Levyn käynnistää jykevällä riffillä varustettu ja varsin aggressiivinen nimikappale "Survive". Kertosäe läpsähtää aivolohkoihin ja jalka alkaa polkea kompin tahtiin. Ehdottomasti reipas aloitus levylle.

Tahti sen kuin kiihtyy, mutta nyt tuodaan mukaan myös hieman perinteisempiä power metal -elementtejä. "Demand"-kappaleen riffi muistuttaa hieman parin levyn takaista aloitusraitaa "Abandonia", mutta nyt on sävellyskynä ollut huomattavasti terävämpi. Kertosäe on lyhyt ja ytimekäs, mutta niin voimakas. Loppuosan sooloihin edetään mielenkiintoisten laulumelodioiden säestämänä. Seitsemän vuoden tauko on todella tehnyt hyvää monessakin suhteessa. "Demand" on raikas, iloinen, tarttuva ja miellyttävä ralli.

Mielettömällä tuplabasarin ja kitaran ilottelulla starttaava "Broken" on epäilemättä yhteisten biisintekosessioiden tulos. Itse biisi on kaunis kuin kedon kukkanen, ja ajan kanssa kertosäe tulee kehittymään omiin mittasuhteisiinsa.

Yksi neljästä singlejulkaisusta, "Firefly", on jälleen Rolf Pilven rumpujen juhlaa. Poikahan paukuttaa, niin että KUULUU! Upean melodian vetämä, erittäin tarttuva ralli.

"We Are Not Alone" lähtee kuin syksyn lehdet puista ja "lopahtaa" alun ilottelun jälkeen. Mutta kappas vain, tässä ei ollutkaan kyse perinteisestä "instrumentit alas ja laulu käyntiin" -ratkaisusta (mikä on vaivannut kynämiehiä viimeisten levyjen parissa). Biisistä kuoriutuu nopeasti todellinen nautinto power metalin ystäville. On tahtia, on poljentaa, on kaunista laulua ja upeaa kertosäettä – mitä sitä muuta voi toivoa?

"Frozen In Time" tuottaa heti kärkeen levyn ensimmäisen kuuntelun kylmät väreet – Destiny on päivitetty 2020-luvulle. Hyvin tehty! Odotukset luonnollisesti kasvavat kappaleeseen alusta johtuen, ja ne ylittyvät roimasti. Mahtavan rumputäräytyksen (kohdassa 1:05) jälkeen käynnistyvä Kotipellon laulumelodia hivelee korvia. Upeat riffit johdattelevat kertakaikkisen upeaan, mutta yksinkertaiseen kertosäkeeseen. Tämä todella jää kuuntelijan mieleen ikuisiksi ajoiksi.

"World on Fire" voisi olla Nemesis-levyn ylijäämätuote lisämausteilla. Biisi on niin hyvä ja lineaarinen, että se kääntyy kappaleen eduksi. Se täyttää silti ehdottomasti paikkansa. Maailma on todella tulessa, ja se jos mikä on kerrottava kansalle. Se todella tulee tässä viisussa selville.

"Glory Days" tuo alun riffistä mieleeni alkuaikojen Stratovariuksen, mutta toki sen arvasin, ettei lopputulema ollutkaan näin. Vauhtia on reippaasti ja tahdissa pysytään. Biisi tulee varmuudella ajan kanssa avautumaan enemmän. Tässä vaiheessa albumin kypsymistä voin vain todeta tämänkin biisin edustavan uudistunutta Stratovariusta.

"Breakaway" astuu esiin. Tahtia lasketaan ja sinfoniat pauhaavat, päälle maestro Kotipelto laulelee kauniin kappaleen auki jopa kelttiläisten sävelten siivittämänä. Puolen välin jälkeen alkaa tapahtua, ja jylhä, mutta komea kappale asettuu kauniisti uomiinsa upeine kertosäkeineen.

Oho, säikähdin jo, että onko Dimmu Borgiria lähdetty coveroimaan! No ei sentään. "Before The Fall" edustaa alun kuoron jälkeen varsin perinteistä laukkaheavya. Laukalle lähdettiin, ja tätähän kelpaa kuunnella: kitara rouhii ja kertosäe on totuttua laatua. Tässä kuulen kaikuja 90-luvulta ja 2000-luvultakin.

"Voice of Thunder" -niminen kappale päättää Survive-spektaakkelin, ja komeasti päättääkin. Biisi läpsähtää käyntiin Kotipellon upealla laulannalla. Hetken jo mieleeni juolahtaa, onko Kotipelto power metalin Leonard Cohen. Lopulta, kun päästetään loputkin instrumentit karsinasta, tärähtää korville eittämättä yksi Stratovariuksen uran komeimmista kokonaisuuksista. Tomit paukkaa ja kitara vinkuu aivan uskomattoman upeaa riffiä. Myös Johansson näyttää, mikä on koskettimien voima power metalissa. Tämä biisi ja koko levy kokonaisuudessaan on sitä jotain, miksi jaksaa vielä huomiseen.