Insania - The Great Apocalypse (2025)

Ruotsin "suomalaisin" powerpumppu Insania julkaisi odotetun kuudennen albuminsa Frontier Recordsin leivissä. Levy kantaa vaatimattomasti nimeä The Great Apocalypse.

Avausbiisinä toimii videosinkkunakin tutuksi tullut The Trinity, joka on eittämättä kelpo valinta levyn starttiin. Soundit ovat kohdallaan ja kaikki power metallille tutut kuviot löytyvät biisistä. Musavideossa heiluu vieläpä Suomen lippu. Vierailevana tähtenä kuullaan jättimäisessä nosteessa oleva ex-Sabaton-jäsen Tommy Johansson.

Trinityn kaikujen väistyessä esiin astuu viisu nimeltään Indestructible. Kivan poukkoilevan kompin saattelema sävel etenee kivasti kohti Insanialle tuttuja vähintäänkin kohtalaisia kertosäkeitä. Joka tapauksessa puhutaan vahvasta ja tiiviistä kappaleesta.

Viimeistään kolmatta biisiä, No One's Hero, kuunnellessa mieleeni juolahtaa: "Hetkinen, missä on Dmitri Kieski?" Tämä multitalentti taitaa kiertää nykyisin tanssilavoja Suomen kamaralla. Hän ei onnistunut pilaamaan Insanian edeltävää V-levyä, mutta ehjempää kokonaisuutta tässä on nyt rakennettu ja siinä on onnistuttu. No One's Hero ei liiemmin eroa edeltävästä powerpläjäyksestä, mikä ei välttämättä ole huono asia.

Afterlife tuo mieleeni eittämättä Ola Halénin ensimmäiset levytykset Insaniassa. Oikein menevä veto, ja vauhtia piisaa.

Seuraavaksi eetteriin astuukin Revolution, ensimmäinen maistiainen The Great Apocalypse -uutuudelta. Omaani makuuni Revolution ei edusta sitä parasta Insaniaa. Biisi ei ole huono, mutta siinä on lievää kulmikkuutta ja kertosäe on heikohko. Toisaalta, onko Revolutionista laulettu jo liikaa?

The Prophesierin alkutahtien käynnistyessä ei oikein osaa sanoa, mitä tuleman pitää, mutta sieltähän pärähtää oikein maukasta melodiaa. Pompöösit kikkailut käynnistävät biisin toden teolla Olan kauniin äänen säestämänä raskain riffein. Biisi sisältää upean kikkailevan riffiin ja kaiken lisäksi hyvän kertosäkeen, mikä nostaa sen levyn parhaimmistoon.

Fire from Above tärähtää konekiväärimäisin riffein käyntiin ja jatkaa samaa rataa tykittäen. Välillä tuntuu, että kuuntelenko Exoduksen Tempo to the Damned -levyä, sen verran komea riffi on.

Underneath the Eye käynnistyy rauhallisesti, mutta ei lopulta jätä siimaa juurikaan. Kivaa kikkailua ja menevää menoa. Ehkäpä jopa sinfonian kaikua satojen vuosien takaa säveltäjämestareilta. Kohtalainen kertsi on jälleen kehitelty.

Vain yhdeksän kappaletta sisältävän levyn päättää nimikkokappale The Great Apocalypse (When Hell Is All Around). Olisiko tämä Insanian pisin kappale? Alun "höpinöiden" jälkeen kun päästään laukalle, loppu onkin historiaa. Tätä kuuntelee uudelleen ja uudelleen.

9+/10

Joona Vainio