Edguy - Theater of Salvation (1999)
Aloitin Stratovarius-yhtyeen Visions-albumin innoittamana oman top 10 -levyjen arvostelukavalkadini. Seuraavana vuorossa on kuuluisan heavy metal -valtion Saksan maan monitoimimiehen Tobias Sammetin Edguy ja heidän järjestyksessään neljäs studioalbuminsa Finnvox-studiolla Mikko Karmilan miksaamana.
Heti kärkeen on pakko tunnustaa, että olen aina pitänyt usean power metal -albumin käynnistävistä introista, eikä Theater of Salvation -albumin intro "The Healing Vision" tee poikkeusta. Upea kuorolaulanta yhdistettynä mainioon urkumelodiaan ja "Nostradamuksen" porinat päälle käynnistävätkin sellaisen rallin, ettei paremmasta väliä.
"Babylon" on yhä mystinen paikka, mutta Tobias Sammetin "Babylon" ei jätä ketään kylmäksi. Felix Bohne paukuttaa kannuja siinä määrin, että hullumpaakin hirvittää. Mieletöntä tykitystä alusta loppuun saakka. Babylonin pölyt kun on karistettu oikein olan takaa, läsähtää eetteriin perinteisellä heavy-riffillä varustettu "The Headless Game", missä Sammetin ääni pääsee oikeuksiinsa. Upeat kertosäkeet suorastaan piinaavat tätä levytystä, eikä tässä tehdä poikkeusta.
Ihmeidenmaahan laskeudutaan "Land of the Miracle" -kappaleen rytmittäessä albumia varsin kauniisti. Urut pauhaavat poikkeuksellisen terävää melodiaa ja sävellyskynä on terävänä vauhdin hiipuessakin. Toiveikkaalla introlla paukahtavat tuplabassot käyntiin ja kuninkaatkin kääntyvät laaksoissaan. "Wake Up the King" jatkaa siitä, mihin "Babylon" jäi, muttei ehkä niin repivästi kuin levyn startannut klassikko. Meno on jylhää ja upeaa.
Seuraavaksi laukataan vasemmalta oikealle "Falling Down" -nimisen viisun nimissä. Rumpalin tahditus kantaa biisiä hyvin ja nerokas kertosäe luo oman silauksensa. Onnennumero seitsemäksi on valikoitunut napakymppiin tähtäävä "Arrows Fly", missä kitara nousee levyn alkua isompaan rooliin tahdista tinkimättä. Ei voi käsittää, miten monipuolisesti pystytään laukkaheavya tekemään, kun nuoruuden innolla ideoita kumpuaa.
Pyhä varjo laskeutuu lähestyessä kohti levyn päättäviä viisuja. "Holy Shadows" on aina kuulunut levyn suosikkeihini, ehkä se kumpuaa poikkeuksellisen osuvasti kirjoitetusta kertosäkeestä, jota on helppo rallatella mukana. Kun kynä on ollut terävänä vuosituhannen loppupuolella Sammetin pojalla, ei ole tehnyt kipeää tuupata "Land of the Miraclea" vieläkin rauhallisempi kappale levylle. "Another Time" on upea ja antaa kelpo hengähdystauon ennen erinomaista kitarariffiä "The Unbeliever" -kappaleessa.
Tässä vaiheessa kuuntelijalle saattaa tulla jo jonkinasteinen ähky ja ajatus, miten minä voin tämän levyn soittimesta irrottaa, sillä meno on niin kristallinkirkasta. No, mitäpä vielä: nimikkobiisiin on ladattu sellaista energiaa ja rouhetta, että loputkin skeptikot karistavat kritiikkinsä toisaalle. Power metal lives forever. Levyn päättävä "Theater of Salvation" on yksi metallimusiikin top 10 -kamaa yli 10 minuutin viisuissa. Kuunnelkaa näitä kuoroja ja monisäikeisyyttä.
Täyden 10 levy. PISTE.